Miltä tuntuu ajaa F1-autoa?


Formula ykköset ovat siitä ikävä harrastus penkkiurheilijalle, että kuskien ajokokemusta on aika vaikea verrata omaan sunnuntaiautoiluunsa. Tai onhan joukossamme toki niitäkin, jotka ovat ajaneet kunnon nopeuksilla kilparadallakin, mutta F1 nyt vaan on yksinkertaisesti se kuninkuusluokka, jossa nopeudet ovat huipussaan. Siksi harva tietää, miltä oikein tuntuu ajaa F1-autoa.

Toki esimerkiksi jalkapallossa tai jääkiekossakin riittää eroja, kun siirrytään aladivareista kohti lajin huippua. Varusteet ja siten suoritusmahdollisuudet ovat kuitenkin näissä lajeissa aina samat kaikille, oli kyseessä sitten Patrik Laine tai Jussi naapurista.

Pelisimulaattorit antavat hyvän kuvan teknisestä puolesta

Ajopelit yhä kehittyvillä konsoleilla ja tietokoneellla tarjoavat yhden näkökulman Formula ykkösten ohjastamiseen. Jos kyseessä on simulaattorityyppinen autopeli, voi se itse asiassa simuloida melko tarkasti, kuinka F1-autot teknisesti toimivat. Itse kokemus ei voi samaa luokkaa ollakaan – tai ei ainakaan ennen kunnon virtuaalilaseja – mutta teknisen tason vaatimuksiin voi tällä tapaa tutustua viihdyttävällä tavalla.

Esimerkiksi rengaiden lämpö ja aerodynaamiikka ovat parhaissa F1-simulaattoreissa todella tärkeässä osassa –aivan samaan tapaan kuin missä tahansa F1-kisassa. Jos innostuu hifistelemään ja ostaa itselleen ratin ja sen mukana tulevan vaihdelaatikon, pääsee vielä lähemmäksi oikeaa tunnelmaa. Itse vaihteiden vaihto on nimittäin formuloissa suht hankalaa hommaa, eikä auto lähde yleensä ensiyrityksellä liikkeelle lainkaan.

Vauhdin tärkeys F1-autoa ajettaessa

Kun siirrytään oikeaan maailman, muuttuu F1-auton ajaminen kuitenkin suuresti mistään konsolikokemuksesta. Jokaisella F1-autoa ensi kertaa kokeilevalla on poikkeuksetta edessään sama ongelma: auto toimii toivotulla tavalla vain silloin, kun vauhti on tarpeeksi kova.

Ongelman tästä tekee se, ettei aloittelijalla yleensä ole mitään mahdollisuuksia saada F1-autoaan sellaiseen lentoon, että vaaditun nopeuden saavuttaminen onnistuisi. Kisanopeuksia pienemmässä vauhdissa esimerkiksi rengaiden pito ja downforce eivät ole normaalilla tasolla.

f1_ajaminen-pieni-kuva

Kaasua, kaasua, kaasua… jarruta!

Vauhdissa on aina se ikävä puoli, että jossain vaiheessa on jarrutettava. Koska F1-auton ajaminen ei oikein pienemmillä nopeuksilla onnistu, on autoon totutteleminen paljon muita kilpa-autosarjoja vaikeampaa. Alokaskuski ei voi lähteä kokeilemaan auton ominaisuuksia esimerkiksi 65 prosenttia kisavauhdista olevilla turva-autonopeuksilla, vaan heti alusta lähtien on painettava talla pohjaan.

Voimme vain kuvitella, miltä tuntuu, kun F1-auto piiskataan huippunopeuksiin. Sydän hakkaa takuulla kurkussa, eikä suoran päätteeksi mielessä liene kuin yksi ajatus: toivottavasti jarrut tosiaan toimivat luvatulla tavalla…

Fyysisesti raskasta ajamista

Toinen asia, josta F1-simulaattorit voivat vain haaveilla, on ajamisen fyysinen rasitus. Jos et ole todellinen atleetti, laittaa F1-auton ajaminen kroppasi takuulla koville. Jo kierroksen tai parin ajaminen huippuvauhdissa iskee ylävartaloon ja niskaan sellaista painetta, että kipu voi käydä sietämättömäksi siihen tottumattomalle.

Myös F1-auton penkki on untuvikolle uusi kokemus. Kuski istuu penkillä jalat ylöspäin suunnattuna, eli ajoasentoa joutuu muuttamaan melkoisesti omasta neliovi-Audistaan. Myös näkyvyys on huomattavasti heikompi kuin voisi kuvitella, eikä pään liikuttaminen onnistu kovinkaan monen asteen verran.

Meidänkin on tyydyttävä toisen käden kokemukseen

Niinpä niin, eipä ole vielä F1-Suomikaan lähettänyt toimitustaan kokeilemaan Formula 1 -autoa oikeasti. Budjettikysymys, olettaisin…

Onneksi maailman suurimmilla viihdebrändeillä on millä mällätä. Suomessakin huippusuosioon noussut Top Gear -autoiluohjelma päästi nimittäin muutama vuosi takaperin yhden asiantuntijoistaan, Richard Hammondin, kokeilemaan sekä Formula Renaultia että myöhemmin oikeaa Formula ykköstä.

Pätkä on nähtävissä Youtube-videolla yltä, ja tässä tapauksessa videokuva puhuu takuulla selkeämpää kieltä kuin tuhatkaan sanaa. Kannattaa silti katsoa pätkä loppuun saakka, sillä myös Hammondin kommentit selvittävät ajokokemusta kokonaisuudessaan mainiosti.