Entiset F1-tallit – muistatko nämä?

lifetalli

Formula 1 -historiaan mahtuu monia toimintansa lopettaneita talleja, joista on jäljellä lähinnä lämpimiä tai vähemmän lämpimiä muistoja. Virkeisteteenpä hieman muistia ja käydään läpi näitä – mukaan mahtuu niin menestystarinoita kuin lähinnä huvittaviksi kuriositeeteiksi jääneitä talleja.

1. Life

Kaikki F1-maailman unohdetut ”suuruudet” – ja tässä lainausmerkit ovat vahvan sarkastiset – eivät koskaan päässeet edes kilpailuihin asti. Life oli Italian Modenassa päämajaansa pitänyt talli, jonka tähdenlento nähtiin kaudella 1990. Tallin kuningasidea oli kokeellinen Rocchi W12 -moottori, joka oli omanlaisensa vastaus sarjan turboahdettujen moottorien kieltoon. Ajatuksena oli kehittää huippuluokan moottori ja myöhemmin myydä se isommille ja rikkaammille talleille. Rocchin moottori osoittautui tietenkin flopiksi, eikä kukaan halunnut ostaa sitä.

Life (suom. elämä) sai nimensä tallin perustajan, liikemies Ernesto Vitan sukunimestä – italian kielessä ”vita” tarkoittaa elämää. Auton korin talli osti FIRST-tallilta, joka ei puolestaan ollut koskaan saanut kilpailuoikeutta sarjaan. Siis, kyllä auton korin, sillä Lifella ei koskaan ollut kuin yksi auto.

Kauden 1990 kahdessa ensimmäisessä kilpailussa Gary Brabham (jep, Jackin poika) osallistui aika-ajoihin, mutta heikon tiimin rakentama auto ei suostunut yhteistyöhön – kummallakaan kerralla Brabham ei onnistunut ajamaan aika-ajoissa yhtäkään kierrosta loppuun. Kahden GP:n jälkeen Brabhamille riitti, ja hän erosi kuljettajan paikaltaan. Kuljettajaksi tuli seuraavaksi italialainen Bruno Giacomelli, mutta onni ei kääntynyt.

Giacomellin (ja Lifen) parhaaksi suoritukseksi jäi silloin käytössä olleen ”pre-qualifying”- eli eräänlaisten aika-ajojen karsintojen kahdeksan loppuun asti vietyä kierrosta. Kahdeksan kierroksen jälkeen moottori räjähti. Italian GP:n jälkeen W12-moottori korvattiin Juddin V8-moottorilla, jota ei koskaan kuitenkaan saatu sovitettua autoon tyydyttävällä tavalla. Kahden V8:lla tehdyn GP-yrityksen jälkeen (ilman yhtäkään loppun ajettua kierrosta) Lifen elämä oli päättynyt, ja talli vetäytyi kauden kahdesta viimeisestä GP:stä.

2. Team Lotus

Huomattavasti Lifea valoisampaa F1-historiaa edustaa englantilainen Team Lotus, joka osallistui formuloihin vuosina 1958-1994. Team Lotuksella ei nimen lisäksi ole juuri mitään tekemistä 2010-luvun Lotuksen kanssa. Team Lotus on jäänyt historiaan Formula 1:n neljänneksi menestyneimpänä tallina, ja 490 osakilpailussaan se nappasi kunnioitettavat 79 osakilpailuvoittoa, seitsemän valmistajien ja kuusi kuljettajien mestaruutta.

Lotuksen riveissä on ajannut todella isoja nimiä, joista tietenkin suomalaiset muistavat erityisen lämpimästi Mika Häkkisen rupeaman tallissa. Muita Lotus-tähtiä olivat britit Graham Hill, Nigel Mansell ja Jim Clark, ja maininnan ehdottomasti ansaitsevat myös Ayrton Senna, Emerson Fittipaldi ja Mario Andretti.

Kuten formuloissa ja urheilussa niin usein, päättyi Lotuksen taru talousongelmiin ja taustajoukkojen kehnoihin valintoihin kehitystyössä. Miljoonaluokan velkoihin ajautuneen tallin henkiseksi perilliseksi tuli Pacific Racing, jonka F1-historia päättyi kuitenkin jo kauden 1995 jälkeen.

3. MasterCard Lola

Paluu surullisempien tarinoiden pariin. Luottoa MasterCard Lolalle ei lopulta löytynyt kuin yhden osakilpailun, kauden 1997 Australian GP:n, verran. Lola oli jo seitsemän kauden ajan toimittanut runkoja muille talleille, mutta tallin kuljettajat Vincenzo Sospiri ja Ricardo Rosset jäivät liian kauas paalupaikan ajasta, eivätkä päässeet kisaan. Tiettävästi Lolan autoja ei oltu koskaan varsinaisesti testattu tuulitunnelissa, joten aerodynamiikassa ja näin ollen vauhdissa talli hävisi runsaasti kilpailijoilleen.

Keskiviikkona ennen seuraavaksi kilpailuvuorossa ollutta Brasilian GP:tä talli ilmoitti vetäytyvänsä GP:stä teknisten ja taloudellisten ongelmien vuoksi. Pian Brasilian jälkeen talli jätti koko kauden kesken. Velkaa yhteen kilpailuviikonloppuun osallistuneen tallin kontolle oli kertynyt kunnioitettavat kuusi miljoonaa puntaa. Vielä kaudelle 2010 Lola yritti paluuta, mutta suunnitelma meni nopeasti jäihin.

4. Coloni

Varsin epäonnistuneeksi talliksi Coloni pysyi F1-kuvioissa yllättävän pitkään, jopa viiden kauden ajan (1987-91). Jo vuonna 1983 perustetulla tallilla oli taustaa Formula 3 -sarjasta, joissa se F1-seikkailunsa jälkeen on jopa menestynyt. F1-aikaa voi silti hyvällä syyllä kutsua flopiksi – aika-ajojen esikarsinnoissa se oli mukana yrittämässä 82 kertaa, mutta selvisi itse kilpailuun vain 14 kertaa. Näistä 14 yrityksestä vain 4 kertaa tallin auto pääsi maaliin asti.

5. Maki

Maki oli japanilainen talli, joka yritti täyttää Hondan autoa tunnetumman japanilaisen vetäydyttyä lajista. Maki sulostutti olemassaolollaan F1-kautta 1974, mutta kokeili onneaan huonolla menestyksellä vielä kahtena seuraavanakin vuonna. Makin auton design saa usein tittelin ”formuloiden rumin auto”, ja syystäkin – möhkälemäisestä ulkomuodosta oli autourheiluun usein liitetty seksikkyys todella kaukana. Kolmen vuoden aikana kahdeksan GP-osallistumista, ei yhtään starttia. Maki on parempaa sushina nautittuna.

6. Hispania/HRT

Hieman tuoreempi tuttavuus, joka liittyi F1-sirkukseen kaudelle 2010 kahden muun uuden tallin kanssa. Osittain heikko menestys menee myös sarjaan asetetun 40 miljoonan Yhdysvaltain dollarin vuosittaisen kulutuskaton piikkiin – summa ei vain riittänyt nykyformuloissa menestymiseen. Vuonna 2012 talli pistettiin myyntiin, mutta ostajaa ei löytynyt, ja tallien taivaaseen liittyi jälleen yksi talli.

Sinällään HRT:n menestys ei ollut aivan katastrofaalista, mutta parhaaksi sijoitukseksi jäi kuitenkin vain 15. sija. Kuljettajina tallissa nähtiin Pedro de la Rosa, Bruno Senna ja Daniel Ricciardo, joiden CV:hen HRT-aika jätti lähinnä pienen ikävän tahran.

7. Andrea Moda

90-luvun (syystäkin, joku voisi sanoa) unohdetettu italialaissuuruus, jonka ainoaksi kaudeksi jäi 1992. Tallin lyhyt historia oli täynnä värikkäitä surkeasta johtamisesta seuranneita kommelluksia ja tragedioita. Ranskan GP:ssä tiimi ei päässyt radalle asti jäätyään lakkoilevien ranskalaisten rekkakuskien saartoon. Britannian GP:ssä sponsoridiilien menettämisen takia talli ajoi kokomustalla autolla. Saksassa kuljettaja Perry McCarthy diskattiin reputettuaan punnituksen. Kenkätehtailija Andrea Sassettin perustama talli ei koskaan kyennyt täyttämään kaikkia palkanmaksuvelvotteitaan. Andrea Moda pääsi muutaman kerran itse kisaankin, mutta ei koskaan maaliin asti.