Useimmat meistä varmasti tietävät, millaista on saada kiusallinen aivastuspuuska autonratissa maantiellä ajaessaan. Mutta miten pärjäävät Formula 1 -kuljettajat nokan alkaessa kutista vaikean shikaanin lähestyessä? Eikö aivastaminen voi olla jopa vaarallista ajettaessa tarkoilla ajolinjoilla 370 km/h lähekkäin parinkymmenen muun virtaviivaisen kilpa-auton kanssa?
Nämä mietinnät eivät suinkaan ole ainutlaatuisia, sillä myös F1-talleissa on mietitty asiaa. Joidenkin kuljettajien nenällä saattaa toisinaan kilpailu- ja harjoitustilanteissa nähdä vaaleita pieniä laastarimaisia apuvälineitä. Niiden tarkoitus on saada kuljettajan hengitys kulkemaan vapaasti ja näin taata paitsi paras mahdollinen hapenkulku, myös välttää aivastuksia. Allergialääkitys on tietysti myös huippuluokkaa. Mitään ei jätetä sattuman varaan.
Lisäksi on hyvä muistaa, että etenkin kisan aikana hengitys on todella nopeaa. Tämä tarkoittaa sitä, että pölyhiukkaset ja muut vastaavat pienpartikkelit eivät kiinnity helposti nenän limakalvoille – kiivastahtinen hengitys pitää nenän puhtaana. Näiden hiukkasten poistamiseksi ja kuljettajan yleisen mukavuuden takaamiseksi kypärät tietenkin puhdistetaan huolellisesti aina ennen ajoa.
Kuljettajien elimistössä virtaa tietenkin tavallista suuremmat määrät adrenaliinia, varsinkin ns. tosipaikoissa. Tämä auttaa koko kehoa virittymään suoritukseen. Samalla adrenaliini vähentää niin ikään tarvetta kiinnittää huomiota toisarvoisiin seikkoihin, kuten nyt vaikkapa nenän kutinaan. Ja kuten useimmat varmasti ovat huomanneet, voi aivastusta hieman lykätä. On arvattavissa, että F1-kuskitkin voivat vaikkapa purra kieltään pahimmassa paikassa ja säästää sen aivastuksen pitkälle suoralle.
Vaikka F1-kuljettajat noudattavatkin tarkkaa ruokavalioa ja pitävät huolta terveydestään, ovat hekin tietenkin vain ihmisiä. Moni voi muistaa vuoden 2007 Japanin GP:n, jossa ruokamyrkytyksestä kärsinyt Mark Webber ilmoitti radiossa oksentavansa tuota pikaa. Lopulta Webberin kisaa ei kuitenkaan pilannut lentänyt laatta vaan tuolloin Toro Rossolla ajanut Sebastian Vettel. Varttuneempi sukupolvi muistaa ehkä myös Nigel Mansellin Meksikon GP:n vuonna 1986 – kyse oli taas ruokamyrkytyksestä, mutta sillä kertaa panoksena oli mestaruus. Mansell ajoi miltei koko kisan kypärä täynnä oksennusta. Aivastus tuntuu melko pieneltä kiusalta sen rinnalla…
Ainakin kerran aivastus on tosin vaikuttanut kuljettajan toimintakykyyn varsin negatiivisesti, tai näin ainakin aikanaan spekulointiin. Kauden 2015 avaus Australiassa jäi Fernando Alonsolta väliin Barcelonassa ajetuissa testiajoissa tapahtuneen onnettomuuden, tarkemmin sanoen ulosajon, seurauksena. Alonso menetti autonsa hallinnan pieneksi ajaksi, mutta onnistui kuitenkin jarruttamaan.
Mistään vakavammasta tajunnantilaan vaikuttavasta ei siis ollut kyse, vaikka ulosajon jälkeen tapahtuneen törmäyksen jälkeen Alonso olikin hetken tajuttomana ja kärsi aivotärähdyksestä. Aivastusta pidettiin yhtenä mahdollisena syynä siihen, että espanjalainen menetti autonsa hallinnan hetkeksi. Joten kyllä, aivastaminen Formula 1 -auton raitssa voi mahdollisesti olla vaarallista, vaikkakin siihen varaudutaan ja se adrenaliinin takia onkin harvinaista.
